Ortoniin kuntoutukseen!

Kevät nostaa jo päätään; niin tekee valitettavasti myös fibromyalgia ja CRPS. Mutta nyt minulla kävi tuuri, sain peruutuspaikan kuntoutukseen! Olen menossa Ortonin OSKU – kuntoutukseen. En tiedä kurssista muuta kuin mitä papereissa luki, mutta odotan todella innolla. Monta vuotta olen tätä odottanut, en tiedä kuinka monta kertaa eri lääkärit ovat yrittäneet saada minua kuntoutukseen, mutta turhaan. Viime viikolla tuli sitten kutsu, kurssi alkaa huomenna. Eli nyt täytyy jatkaa pakkaamista ja muuta järjestelemistä, jotta kaikki on kunnossa kun (hyvin aikaisin) aamulla lähden. Kirjoittelen lisää kuntoutuksesta kun palaan.

Aurinkoisia kevätpäiviä!

sinivuokot kukkii

Saanko esitellä…

…uudet lemmikkimme

Asterix

sekä veljensä…

Obelix

Asterix ja Obelix ovat punakorvakilpikonnia. Ikää heillä on 23 vuotta, mikä nyt ei ole kilpikonnille korkea ikä.

Minulla on ollut monenlaisia lemmikkejä, muttei koskaan kilppareita. Olimme lasten kanssa puhuneet kilpikonnan hankkimisesta, ja ottaneet selvää niiden hoidosta. Kun sitten näimme lehdessä ilmoituksen; ”annetaan  kaksi punakorvakilpikonnaa”, lähdimme heti katsomaan niitä. Olimme aivan myytyjä. Asia oli selvä, ja konnat lähtivät meidän mukaamme.

Vaikka olimme lukeneet kilppareista, niin moni asia on yllättänyt meidät. Ensimmäinen asia mikä yllätti, oli kuinka vahvoja ja nopeita konnat ovat. Sitten, kun tutustuimme heihin paremmin, huomasimme, miten erilaiset Asterix ja Obelix ovat luonteeltaan. Ja se palkitsevin asia; kun heihin saa syvän kontaktin. Kilpikonnat katsovat syvälle silmiin ja nousevat takajaloilleen, kun niiden luo menee. Kuinka tarkkaan he katsovat ja kuuntelevat. Aivan mahtavaa!

Kirjoitan varmaan blogiini lisää kilpikonnista. Sillä minä olen aivan myyty.

Onnenpuu on täällä taas

Moi taas!

Pitkästä aikaa. Me muutimme, taas. Tällä kertaa 150 kilometrin päähän, toiselle paikkakunnalle. Paljon muutoksia, sekä minulle, että lapsille. Tekemistä on riittänyt, ja riittää vieläkin. Osa tavaroista löysi paikkansa heti, osa ei ole löytänyt sitä vieläkään. Pikkuhiljaa. Mutta mukavaa täällä on.

Olemme saaneet uusia ystäviä, ja löytänyt taas vanhoja. Suurin muutos on se, että lapsilla vaihtuu koulu. He odottavat innolla. Ja kuten minun elämässä aina, asioita sattuu ja tapahtuu. Eipä käy tylsäksi. Runojakin on syntynyt, laittelen niitä ehkä myöhemmin blogiin.

Hellettä on piisannut, ja olemme olleet paljon rannalla. Oikeita vesipetoja nuo lapset. Tässä kuva aivan upeasta hiekkarannasta, joka on kivenheiton päässä meistä.

Haluan vielä välittää SUURET KIITOKSET teille, jotka autoitte muutossa. Ilman teitä muutto ei olisi ollut mahdollinen.

Menkää pihalle, puistoon tai veden äärelle ja nauttikaa kesästä!

Rannalla