Runotorstai # 198; tunne

Haasteen aiheena on tunne.

 

Älä mene pois


Älä mene pois, isä

älä vielä.

Älä jätä yksin

tänne kylmään maaailmaan.


En jaksa uskoa,

ettei suuri sydämesi

enää jaksaisi.


Näen sinut edelleen vahvana;

sinä,

joka

opetit

laskemaan

uimaan

pyöräilemään

ja annoit ajaa ojaan, jotta oppisin.


Näen sinut edelleen turvallisena,

sinä,

joka

jaksoit kantaa sänkyyn,

kesäpolvien särkiessä,

pelästytit pois möröt sängyn alta,

pahat henget sait kaikkoamaan

pienen tytön mielestä.


Minä pärjään kyllä;

siivet, jotka minulle annoit

kantavat.


Mutta älä mene pois vielä,

älä mene, isä.

Mainokset

Runotorstai # 196; joku

Runotorstainkin aiheena on sana; JOKU.

Minun runostani tuli kipuruno. Aihe on valitettavasti ajankohtainen; käden crps on pahentunut. Lääkärit haluat aina kivusta puhuessa tietää, miltä kipu tuntuu. Helpommin sanottu kuin tehty… No, pidemmittä puheitta.

 

JOKU

Joku

käteni sisällä

vasaroi lihaksiani

repii suoniani

vääntää jänteitäni

murtaa luitani

syö voimiani

tuikkaa käteni tuleen

sisältäpäin.

 

Kuin

karille ajanut laiva

en pääse irti

vaikka taistelen vimmatusti

jokua vastaan

kovassa aallokossa.

 

Joku, crps

 

 

 

Runotorstai # 154; runo ystävälle

RUNO KUOLLEELLE YSTÄVÄLLE

Sinä lähdit täältä

niin aikaisin

Kaipuu jää

kai ainaaksi


Musta jää sinut vastaanotti,

nosti kevyillä siiviillään

ja Sinä lensit

iäisyyteen


En löydä sanoja

ja missä oletkaan,

tuskin sanoja tarvitaankaan;

emmehän

me sanoja tarvittu

aikaisemminkaan


Mutta,

niin kun sadussa,

lintuna sinä ilmestyt

minua katsomaan,

veljeni Leijonamieli


Ainakin toivon niin

Valokuva- ja runotorstai # 153

Tässä on nyt aikamoinen torstaiblogihaaste:

Runotorstai:

”Eli haasteenahan oli kiteyttää jokaisen tauon aikaisen viikon eli 8 viikon viikon tunnelmat aina joko yhteen riviin tai yhteen säkeistöön. Näin ollen runon pituus olisi joko 8 riviä (eli säettä, joiden sanamäärä on jokaisen valittavissa) tai kahdeksansäkeistöinen (säkeistön pituus taas jokaisen valittavissa).

Tarkoitus oli kirjoittaa siis kahdeksaa viikkoa kuvaava runotarina tai runopäiväkirja. Näkökulmaksi saattoi valita elämäkerrallisuuden, uutisiin pohjautuvan tai jonkin muun vapaavalintaisen. Keskeinen ajatuksena oli kiteyttäminen: miten tiivistää viikon tunnelma, tunteet ja tapahtumat yhteen riviin tai säkeistöön. Kun kiteytettäviä viikkoja on useampia peräkkäin, saattaa esiin tulla jokin tarinallinen kaarikin, tämä oli yksi haasteen taka-ajatus.

Valokuvatorstai:

Kerro tarina, valokuvin.(Viimeisestä kahdeksasta viikosta)

Tarinan saa kertoa yhdellä kuvalla tai useamman kuvan sarjalla, kuvakollaasilla, ihan miten vain haluat. Tarina voi kertoa siitä mitä olet tehnyt tai kuvannut Valokuvatorstain tauon aikana, tai ihan mistä tahansa muusta haluatkaan kertoa meille tarinan. Vain mielikuvitus on rajana.”

Ei mikään helppo haaste; yritetään nyt kuitenkin…

Sipsutellaan, hiiviskellään, valmistellaan Suurta Päivää (kiire kainalossa),

Aattoilta; lasten Joulu, lasten riemu,

Ja toivon ihmisille rauhaa, (unelmoida, saanhan?)

Saapuu myöskin Pakkasukko kera Lumituulen (jäädäkseen kai)

Vaihtuu vuosi, alkaa arki, taasen,

Luonto pukee viitan kauniin, valkean,

On taas Helmikuu ja päivä pitenee, (luonto loistaa omaa valkeuttaan)

Kohta taittuu Talven Selkä (kertoilevat wiisaat miehet)