Inspiroidu # 148; ylösalaisin

”Toteuta ainakin osa työstä ylösalaisin. Käytä ylösalaisin otettua valokuvaa tai käännä kuva muuten vain päälaelleen. Kirjoita otsikko tai runoile kuvan tapahtumista ylösalaisin. Vaikka koko sivu voi seistä päällään!”

Tässä minun tekeleeni. Kuvissa lapseni ovat, yllätys, yllätys, ylösalaisin. Kun tulostin kuvan, värit olivat vähissä, ja meinasin heittää koko kuvan roskikseen. Mutta toisaalta siinä oli aika erikoinen efekti, joka minusta sopi haasteen luonteeseen. Lisähaastettakin oli; jouduin skräppäämään melkein kaiken yhdellä kädellä 🙂

Onni oikein!

Kommentit otan kiitollisena vastaan!

(Yh – ) Äitiys…

Runo yh – äitiydestä, runo äitiydestä. Tai ehkä enemmän vuodatus. Päättäkää itse.

 

Äiti ei ole siivonnut

Äiti ei ole tiskannut

Äiti ei ole muistanut viedä roskia ulos

Äiti ei ole pessyt pyykkiä

Äiti on jankuttanut liikaa

Äiti on juonut liikaa kahvia;

 

Äiti on auttanut läksyissä

Äiti on lohduttanut

Äiti on lukenut iltasadun

Äiti on nauranut

Äiti on ollut läsnä;

 

Äiti jaksaa taas siivota

Carpe diem (vaikka oksentaen)

Meitä kehoitetaan monelta taholta, viisaasti, elämään tässä ja nyt. Helpommin sanottu kuin tehty!

Lasten kanssa se on helpompaa. Vaikka omat lapseni ovat jo 8 – ja 9 – vuotiaat ja miettivät usein tulevaa, he elävät kuitenkin tässä hetkessä. Arjessa, ja arjen pienissä hetkissä. (Kuten te jo varmaan tiedättekin, minusta arki on aliarvostettu).

Sitten tulee hetkiä, kuten tänään. Lapset viettivät viikonlopun isällään, ja heidän piti tulla kotiin tänään. Mutta. Siellä he vielä ovat. Oksennustaudissa. Joten katselemme tilannetta huomenna uudestaan. Ja yhtäkkiä minulla ei (muka) ollut mitään tekemistä! Koska olin asennoitunut siihen, että lapset ovat täällä kanssani. Kiinni jäin.

Muuten meillä on mennyt ihan hyvin. Olemme kyllä sairastelleet kaikki erittäin paljon, mutta noin muuten. Arkea. Kiireisiä aamuja, koulua, töitä. Läksyjä, kavereita, harrastuksia. Itkua ja naurua, iloja ja suruja. Kiukutteluja, halauksia. Ja rakkautta.

Meillä sanotaan joka ilta: ”minä rakastan sinua”. Se on tärkeää. Ja kun 8 – vuotias sanoo: ”Äiti, et ikinä voi kuvitella miten paljon sinua rakastan”, niin sydän meinaa pakahtua. Ne on niitä arjen pieniä kultahippuja.