Ortoniin kuntoutukseen!

Kevät nostaa jo päätään; niin tekee valitettavasti myös fibromyalgia ja CRPS. Mutta nyt minulla kävi tuuri, sain peruutuspaikan kuntoutukseen! Olen menossa Ortonin OSKU – kuntoutukseen. En tiedä kurssista muuta kuin mitä papereissa luki, mutta odotan todella innolla. Monta vuotta olen tätä odottanut, en tiedä kuinka monta kertaa eri lääkärit ovat yrittäneet saada minua kuntoutukseen, mutta turhaan. Viime viikolla tuli sitten kutsu, kurssi alkaa huomenna. Eli nyt täytyy jatkaa pakkaamista ja muuta järjestelemistä, jotta kaikki on kunnossa kun (hyvin aikaisin) aamulla lähden. Kirjoittelen lisää kuntoutuksesta kun palaan.

Aurinkoisia kevätpäiviä!

sinivuokot kukkii

Mainokset

Kipuiluja

Olen kipeä. Todella kipeä. Käden crps on pahentunut, enkä pysty tekemään juuri mitään. Tiistaina kipulääkäri aloitti uuden lääkityksen jonka pitäisi nostaa kipukynnystä. Kestää, ennenkuin lääke rupeaa vaikuttamaan.

Lieneekö murphyn laki vai mikä, mutta kun yksi asia menee pyllylleen, syntyy syöksykierre; seuraava asia menee p*rseelleen. Ja seuraava. Jne.

Tässä kohtaa yh-äitiys on haastavaa. En pysty laittamaan ruokaa, en siivoamaan, en pesemään pyykkiä… En pysty ajamaan lapsiani kouluun. Kipu on niin kokonisvaltaista, etten jaksa kävellä kuin lyhyitä matkoja. Olen väsynyt ja poikki. Ja hyvää vauhtia tulossa mökkihöperöksi, vaikka toisaalta en kivultani jaksa olla sosiaalinen… Sitten on ne muut huolet, mutta niitä en nyt rupea vuodattamaan.

Poden huonoa omaatuntoa; en tällä hetkellä ole sellainen äiti kun pitäisi. Vaikka kuinka yritän uskotella itselleni, etteivät lapset mene pilalle siitä, että syömme mikroruokaa koirankarvojen keskellä, niin silti jokin kalvaa sisintäni. Olen myös huomannut, että minun tukiverkostossa on pahoja aukkoja. Joskus haluaisin vain pistää pään pensaaseen ja toivoa, että joku tulisi ja siivoaisi, laittaisi ruokaa, pesisi pyykkiä ja tekisi jotain kivaa lasten kanssa.

Yritän ajatella positiivisesti ja nauttia pienistä asioista. Joskus se onnistuu, joskus ei. Koitan keksiä jotain tekemistä, ettei kipu olisi päällimäisenä ja aika kuluisi helpommin.

Ensi tiistaina minulla on aika kipulääkärille. Hän on erittäin pätevä ja aikaansaapa, ja erikoistunut crps:ään. Yleensä hän keksii jonkin keinon. Ainoa asia mitä pelkään on että hän ehdottaa ketamiini-infuusiota. En tiedä kestäisinkö sitä.

Sori kamut, tästä tuli nyt tällainen itkuvirsi. Mutta hei, paistaahan se aurinko joskus risukasaankin.

Paistaahan?

Runotorstai # 196; joku

Runotorstainkin aiheena on sana; JOKU.

Minun runostani tuli kipuruno. Aihe on valitettavasti ajankohtainen; käden crps on pahentunut. Lääkärit haluat aina kivusta puhuessa tietää, miltä kipu tuntuu. Helpommin sanottu kuin tehty… No, pidemmittä puheitta.

 

JOKU

Joku

käteni sisällä

vasaroi lihaksiani

repii suoniani

vääntää jänteitäni

murtaa luitani

syö voimiani

tuikkaa käteni tuleen

sisältäpäin.

 

Kuin

karille ajanut laiva

en pääse irti

vaikka taistelen vimmatusti

jokua vastaan

kovassa aallokossa.

 

Joku, crps

 

 

 

Murtumia ja revhtäneitä nivelsitetä

Ole kaikille hekuttanut, kuinka kaunis luonto on. Ja niin onkin.

Mutta lumi ja jää tuovat myös toisen ilon; liukkauden. Reilu viikko sitten kaaduin, tietenkin crpkädelleni. Tälli oli aika kova, mutta kun crpskäsi antaa ”vääriä” kipusignaaleja, yritin jatkaa niin kuin ennenkin. Kipu paheni, purin hammasta. Lopulta soitin kipupolille, ja sieltä neuvoivat lääkärin. Joten seuraavana päivänä lääkärisedän luo. Yhden painalluksen jälkeen hän totesi: ”siellä taitaa jotain olla poikki”, eli röntgeniin. Ja oikeassahan Lekuri oli; hiusmurtuma ja muutama revennyt nivelside. Käteen laitettiin lasta ja side. Jos vaiva ei 3-4 vkossa helpota, tai jos kipu yltyy sietämättömäksi, niin pitää mennä uudestaan. Ja kättä ei saa käyttää. Nyt kun vielä mieheni polvi on kipeä, tämä arjentapainen on aika mielenkiintoinen.

Muutamaa asiaa olen miettinyt.

1. Jos aikoo tehdä jotain, niin yhdellä kädellä ei pärjää

2. Milloin crps:sta kärsivän kipu muttuu sietämättömäksi?

3. Mistä tietää, mikä on ”oikeaa” kipua, mikä taas outoon syndroomaan liittyvää?

Yritän jatkaa teidän kanssablogilaisten kuvien ja kirjoitusten kommentointia. Mutta välillä kipu vetää jalat alta, joten toivottavasti ymmärrätte. En minä teitä silti ole unohtanut!

Palaan asiaan.  Hyvää viikon alkua kaikile!