Runotorstai # 198; tunne

Haasteen aiheena on tunne.

 

Älä mene pois


Älä mene pois, isä

älä vielä.

Älä jätä yksin

tänne kylmään maaailmaan.


En jaksa uskoa,

ettei suuri sydämesi

enää jaksaisi.


Näen sinut edelleen vahvana;

sinä,

joka

opetit

laskemaan

uimaan

pyöräilemään

ja annoit ajaa ojaan, jotta oppisin.


Näen sinut edelleen turvallisena,

sinä,

joka

jaksoit kantaa sänkyyn,

kesäpolvien särkiessä,

pelästytit pois möröt sängyn alta,

pahat henget sait kaikkoamaan

pienen tytön mielestä.


Minä pärjään kyllä;

siivet, jotka minulle annoit

kantavat.


Mutta älä mene pois vielä,

älä mene, isä.

8 thoughts on “Runotorstai # 198; tunne

  1. susupetal kirjoitti:

    Kaunis runo rakkaalle isälle. Paljon tunteita, surua, rakkautta, kiitollisuutta.

  2. Careliana kirjoitti:

    Runosi luettuani huomasi oikeasti itkeväni, kun ajattelin että entä jos oma rakas isäni olisi lähdössä – ja hän sentään on ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa, asia ei toivottavasti ole ajankohtainen vielä ainakaan kymmeneen vuoteen! Eli selvästikin oli todenmakuista tunnetta runossa!

    • onnenpuu kirjoitti:

      Mukavaa, että kosketti. Oma isäni on nuori, ja kaiken piti olla hyvin. Sitten hän sai kaksi sydänkohtausta. Osa runosta on myös sellaista ”herättelyä”, että koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Toivotaan, ettei asia tule ajankohtaiseksi!

  3. Esa Suomaa kirjoitti:

    6 viikkoisen pojan isänä en koskaan haluaisi mennä pois… Tämä kosketti. Kiitos.

  4. savisuti kirjoitti:

    Tunnetta täynnä niin runo kuin kuvakin! Tässä blogissa runo puhuu eletystä elämästä. Kaunista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s