31

Okei, olen nyt 31. Pitäisikö nyt iskeä joku paniikki; ”kohta – olen – keski-ikäinen- ja- mitä – olen – saanut – elämässäni – aikaiseksi!”. Ai niin, sehän oli kolmenkympinkriisi, joka tulee ENNEN kun täyttää 30. No, huh, meni jo, siitä ei siis tarvitse huolehtia.

Itse asiassa ajatukseni ovat paljon maallisemmat. Yritän aikatauluttaa ensi viikon, kaikki menot, tuomiset, viemiset, läksyt ym. ym. Olen ollut kuskina koko viikonlopun. En siis juoppokuskina, vaan lapsikuskina. On ollut synttäreitä, halloweenjuhlia. Ja vanhempi poika sairastui joihinkin näistä viruksista, kuumetta oli aamulla paljon. Nuorempi pojista on edelleen antibiootikuurilla, ja juoksemme eri kontrolleissa. Lääkäri pyysi tarkkailemaan pojan kuntoa, mittaamaan lämpöä kolme kertaa päivässä, tutkia poskea jne. Sitten on tietysti nämä arjen askareet; pyykit, tiskit, siivoamiset. Lasten hyvinvointi, ja miehen kanssa pitäisi ehtiä saamaan yhteistä aikaa. Aikaa. Apua.

Joten aikamoista lentoa koko ajan. Minä, 31 vee, suurperheen äiti. En ole vielä täysin terve omastakaan sairaudesta. Kipulääkärini käyttää sanaa toipilas. Toipilas on hyvä sana. Suomen kielessä on monta hyvää sanaa.

Saan todeta niin kuin Ismo Alanko; ”mä kuljen kriisistä kriisiin…”. 31 – veekriisin ajattelin jättää väliin. Jooko?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s