Yöllistä mietiskelyä

Kello näyttää 0.39. Rauha, ja uni on laskeutunut kotiimme. Jopa koirat nukkuvat.

Kulunut viikko on ollut hektinen. Kaksi neljästä lapsesta on ollut kipeinä, jonkinlaista flunssaa. Kuume/lämpö on sahaillut, ja 7 – vuotias poika on sairaana täysin maaninen. Olin tulla mökkihöperöksi. Vaikka tekemistä on kyllä riittänyt.

Perjantaina kävin ravitsemusterapeutilla. Olen edelleen toipilas, lääkäreiden mukaan. Ja, vaikka en aina halua sitä itselleni myöntää, niin kyllä, olen toipilas. Välillä ravaan niin tiheästi eri lääkäreillä ja fysioterapiassa, että oikein ärsyttää. Mutta, lopputulos on toivottavasti hyvä. Ja voin siirtyä toipilaasta terveeksi.

Talossa vallitsee hiljaisuus. Se on meidän perheessä harvinaisuus. Ulkona on pakkasta. Eikä ulkona ole yhtä hiljaista; olen kuullut koiria, hirviä ja supikoiria. Sekä metsästäjien laukauksia.

Ensi viikosta toivon hieman rauhallisempaa. Ja yhden aamun, jolloin saan nukkua pitkään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s