Runotorstai, haaste 140

Pitkästä aikaa haasteena on teksti. Uusille osallistujille taustoitukseksi: tekstihaaste on samantapainen kuin sana- tai kuvahaaste. Kirjoita runo niistä ajatuksista tai tunnelmista, joita haasteteksti sinussa herättää. Voit myös tarttua yhteen sanaan. Tämänkertainen teksti on Richard Fordin romaanista Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996, suom. Sirkka Alanko):

”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.”

Tämä teksti ja kaksi runoa. Kiitos ja anteeksi!


TOTUUS

Mikä on lapsen

totuus?

Kädessä oleva esine

leikki, satu,

maku, tuoksu,

tunne.

.

Tämä hetki

…….

Me aikuiset

haikailemme menneitä,

murehdimme tulevaisuutta.

Milloin me uskallamme

pysähtyä

tähän hetkeen

totuuteen?

———————————–

ELÄMÄÄ

Likaiset vaatteet

tiskit

kadonneet sukat

ja

koirankarvoja lattialla

…….

Neljä lasta,

yksi onnellinen

toinen kuin ykkosmyrsky

kolmas ei tahdo

neljättä naurattaa.

…….

Ihana, tavallinen  Elämä!

4 thoughts on “Runotorstai, haaste 140

  1. Elämä vaan on ja sillä siisti. Hyvä runo.

  2. Kari Kivioja kirjoitti:

    Ihanaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s